Eka kerta

Se oli sinä kesänä jona mä täytin 10 vuotta. Sinä kesänä se tapahtui ensimmäisen kerran. Tai niin mä sen ainakin muistan.

Meillä oli teltta etupihalla ja sä tulit sinne ja kurkusta pitelemällä hakkasit mun päätä maahan hirveällä raivolla. Sitten sä tulit peittelemään tekojas ja pyytelemään anteeksi ennen kuin äiti pääsee töistä. Sama toistui vielä paria päivää myöhemmin uudestaan.

Kiitos "iskä" näistäkin lapsuuden kesämuistoista. Mä vihaan sua! Sä pääsit näistä teoistasi täällä maanpäällä kuin koira veräjästä, mutta vielä tulee kerran se päivä jolloin kaikki paljastetaan ja sä saat tuomiosi Kaikkivaltiaan edessä.

Äiti mä vihaan sua!

ehkä mä en sais kuolleesta ihmisestä sanoa näin, mutta osaltaan tää on totta. Sä sanoit harkinnees eroa joskus 80-luvulla, mutta et sitten kuitenkaan lähtenyt. Mä vihaan tota sun saamattomuutta lähtee väkivaltasesta suhteesta. Mä vihaan sitä, että sitä sä jäit siihen perhehelvettiin. Mä vihaan sitä että sen takia sä osaltas pilasit mun mahdollisuudet normaaliin lapsuuteen. Mä haluaisin vaan kysyä että miks sä et lähteny? Miks sä jäit siihen suhteeseen pieksettäväksi niin henkisesti kuin fyysisestikin? Mä vihaan sitä ettet sä lähteny. Mä vihaan sun saamattomuuttas. Mä vihaan sitä, että sä mieluummin jätit hengellisen ym. sosiaalisen elämän sen takia ettet suututtas iskää kuin että olisit jättäny iskän. Mä vihaan sitä kaikkee, mitä iskä meille teki, mut mä myös vihaan sitä että sä annoit sen kaiken tapahtua.

Ammattilaisia?

Tässä bloggauksessa mä haluan antaa täyslaidallisen huutia näille "ammatti-ihmisille", jotka eivät korkeasta koulutuksestaan huolimatta kykene näkemään lapsen ongelmien ja häiriökäyttäytymisen taakse.

Ensinnäkin mun vanhemmille on päiväkodista asti sanottu kuinka "Antti hakee huomiota" jne. Miks te koulutetut ihmiset ette nää sen käytöksen taustoja ja tee vaikka lastensuojeluun ilmotusta jos näätte lapsen käyttäytyvän poikkeuksellisesti?

Sitten toisekseen OYS:ssa eräs aikanaan arvostettu lastenlääkäri. Sulta mä haluaisin kysyä suoraan, että miks sä hait syytä minusta kun mun yökasteluasiaa hoidettiin? Kaiken maailman hälytinlakanoita ja hormonihoitoja ym. turhaa vaan koska sä ja hoitajat ette suostuneet/halunneet/kyenneet näkemään metsää puilta. Te nöyryytitte mua sen sijaan, että olisitte nöyryyttäneet isääni. Sen käytös oli laukaiseva tekijä mun yökastelussa ja siihen ei mitkään hormoonit ja hälyttimet auta. Mun silmissä sä oot pelkkä puoskari ja lääketehtaitten marionetti. Häpeäisit jos osaisit.

Blogin avaus

Tervehdys!

Mä en oikein tiedä miten mä tän blogin aloittaisin. Tai miks mä tän teen tai en tekis. Mä en tiedä suojelenko mä tässä nyt itseäni vai isääni olemalla kirjoittamatta tätä blogia. Mutta tässä tämä nyt kuitenkin on.

Eli kuten blogin otsikko kertoo,  niin aion kertoa teille tässä blogissa lapsuudestani alkoholittomassa perhehelvetissä. En ole törmännyt vastaavaan muualla, saati että minunkaltaisilleni olisi mitään tukiryhmiä, kuten Alkoholistien Aikuiset lapset. Olen elänyt alkoholittomassa "alkoholistiperheessä".

Osittain olen jopa kateellinen alkoholistiperheiden lapsille, kun heillä on mitä syyttää tapahtumista, eli se kuningas alkoholi. Minulla on vain isäni suunnaton pahuus, sekä se kulissi, jota olen pitänyt tietoisesti ja tiedostamattani yllä. Se ei ole palvellut ketään muuta kuin isääni. Sanotaanhan jo Raamatussakin, ettei ole mitään salattua, mikä ei tulisi paljastetuksi. Tämä perhehelvetti sietää olla sellainen.

Isäni syyttää oman isänsä alkoholismia oman lapsuutensa rikkonaisuudesta. Mitä minä voin syyttää siitä, että oma isäni pilasi minun lapsuuteni riehumisellaan? Tämä on minun blogini aihe ja tästä tulen jatkossa tänne kirjoittelemaan.

-Antti-